Abandoned Wasteland

DESIBELI NET

Yhä syvemmälle kaninkoloon käy kuulijan tie. [Owt kri] on kokeellista elektronista musiikkia luova yhden miehen projekti, jonka uusin albumi tuntuu entistä enemmän äänten luomalta maalaukselta, tai suunnattoman hitaasti tapahtuvalta elokuvalta. Dokumentilta jostain post-apokalyptisen maailman laidalta, jossa ns. todellisuus on hitaasti murenemassa. Yritin kovasti olla mainitsematta Stalkeria, mutta minkäs teet – nämä äänet veivät minut sinne.

Entä mitä Andrei Tarkovskin mestariteos Stalker sitten tarkoittaa minulle, miksi juuri tuo tietty elokuva nousee verrokiksi? Abandoned Wasteland loi mieleeni kuvia hylätyistä teollisuusrakennuksista, luonnon hitaasti valtaamista kerrostaloista ja niitä edeltäneestä mullistuksesta. Ihmiskunnan jälkien hitaasta rapautumisesta jossain maailmassa, jossa ei ole enää suoraa auringonvaloa, eikä toisaalta enää täyttä pimeyttäkään. On vain harmaa hohde, yö vailla pimeyttä, päivä vailla valoa, paikka ilman aikaa ja kenties jopa tarkoitusta. Jos aika hidastuisi aivan äärimmilleen, voisi se olla kai jotain We Are Frozen In Time -raidan kaltaista – ja tuonkin huomion kirjoitin ylös, ennen kuin edes tiesin raidan nimeä.

Abandoned Wasteland koostuu kymmenestä osasta, mutta todellisuudessa se on yksi, pitkä ja vaikuttava äänimatka. Ambientin rajoille hidastettua kaaosta ajetaan lähemmäs noisen epämääräisiä tehdaspihoja, kun Under Siege särisee ja humisee kohdepistettään etsien. What Is Time ei vastaa mielestäni suoraan otsikon kysymykseen, mutta saa alle neljän minuutin mitan tuntumaan riittämättömältä kiehtovien äänten tutkimiseen – oliko tuo siis vastaus itse kysymykseen? Terror Arises on puolestaan siistimpi ja siten vaarallisempi hetki, jonka yhteys John Carpenterin musiikilliseen maailmaan on taatusti kaikkea muuta kuin sattumanvaraista.

Abandoned Wasteland on pinnalta rauhallisinta äänten virtaa, mutta raitojen sisätiloihin on mahdutettu huimia määriä ovia, portteja ja tunneleita. On kuulijasta kiinni, mihin niistä hän itsensä haluaa johdattaa.

www.desibeli.net/juttu/3906

BAD ALCHEMY

Bei Abandoned Wasteland (ACU 1083) von Kenneth Kovasin, der sich in Helsinki [ÓWT KRÌ] nennt, ist Zeit die Domina, die gar nicht – 'We Are Frozen In Time' – oder zu rasend vergeht – 'Victimised by Change'. Der Mensch hat sein Erstgeburtsrecht verwirkt – 'Forfei­ted'. 'Terror Arises', mit Feuer, das nur rauchende Baumstümpfe hinterlässt wie im Art­work von Mattias Norén, der für [ówt krì] auch schon „The New Seed“ und „Ximenes“ ge­staltet hat. Wie die 'heilige' Dunkelheit ('Sacra Tenebris'), die der Moriskenverfolger und Bücherverbrenner Jiménez de Cisneros verbreitet hat, ist 'Embracing the Dusk', die von der Neigung zu Dunkelmännern beförderte Menschheitsdämmerung, weiterhin die Ur­sache für Wüstungen. Wobei die Eeriness, die verstörende Menschenleere, in elegischem Abgesang widerhallt. Oder sind in sonorem Balsam von Drones und Saitenklingklang schon die Selbstheilungskräfte der Natur am Werk, die, der Menschheit ledig, auf frischen Regen wartet? Doch wer erinnert sich dann an Morricone?

www.badalchemy.de

VITAL WEEKLY

Even when the name [ówt krì] sounded very familiar, I only reviewed one previously released CD, ‘Pilgrimage,’ in Vital Weekly 1033, and JKH did one in Vital Weekly 889. Maybe it is the unusual name that stuck. The musician behind this name is Kenneth Kovasin, and the cover lists no further information, nothing about instruments used, for instance. That means I must guess; my best guess is the guitar and many effects. Musically, we are dealing with ambient from a post-rock perspective, but the whole ‘rock’ notion of that word is lost here. Strings are bowed and fed through a line of pedals, of which the reverb is essential, so there’s a guaranteed atmospheric effect. While the press text pushes the dystopian agenda for this music, one could just as much argue that this is some very dark, atmospheric music that is pleasant enough to use for relaxation or meditation. At least, I know I could (and did accidentally fall asleep to yesterday), but then, I live on a staple diet of dark and isolationist music most of the time. In the fifth piece, ‘Fire Lights Up The Prairie’ (hardly a dystopian view!), he plays chords, more rock-like indeed, and mild distortion. It all sounded not bad at all, but at the same time failed to grab my attention that much. Maybe, so I thought, it was all a bit ‘heard it all before’, and the diet of too many isolationist tunes finally became too much? Maybe I should fasten and return later on?

www.vitalweekly.net/number-1483

ISIDOR

Eigentlich schreibt man den Bandnamen in eckigen Klammern - sowas hat meine Typo nicht. Aber klar, so wird Aussprache, die phonetische Transkription, nunmal typoisiert: OUTCRY, der Aufschrei. Für diesen von Kenneth Kovasin aus Helsinki gewählten Projektnamen klingt das Album sehr harmonisch und es sind fast schon melodische Drones und Ambientflächen, die uns Kenneth, dessen musikalische Bio mit E-Gitarre und Metal beginnt, hier präsentiert. Bei vielen Klängen dieses Albums ist die E-Gitarre als Ursprung auch gut erkennbar. Der Sound ist sehr aufgeräumt und Prioritäten klar gesetzt, sodass es für den ambitionierten Ambient-Hörer keine Musik ist, die man sich stressig erarbeiten müsste. Dass der Weltuntergang so schön sein kann, hätte ich gar nicht gedacht.

https://isidor-fanzine.de